Perspektiivillä leikittelevä pulmapeli Monument Valley pakottaa pelaajan luomaan oman polkunsa – vaikka se olisi aluksi hämärän peitossa.

Aihe on tuttu ustwo gamesilla pelikehittäjänä työskentelevälle Mike Andersonille. Hän on vastaanottanut lukemattomia palkintoja studion läpimurtopelistä, jossa tehtävänä on pyöritellä pelimaailman maisemia ja ohjata Ida-prinsessaa entistä korkeammille huipuille. Jokainen pastellisävyinen kenttä on samalla optinen illuusio: nostat, lasket ja kääntelet tasoja, joiden päällä Ida kävelee. Monument Valley on saanut suitsutusta sekä pelaajilta että kriitikoilta, minkä lisäksi se on voittanut muun muassa brittiläisen elokuva- ja TV-alan arvostetun BAFTA-palkinnon.

Anderson muistaa juhlallisen BAFTA-seremonian lopun elämäänsä.

”Sinä iltana huomasin olevani ainoa musta henkilö huoneessa. Mukana oli enemmän mustia tarjoilijoita kuin kehittäjiä”, hän kertoo.

”Kun työskentelin vielä aloitustason tehtävissä, muistan, että ympärilläni oli paljon erinäköisiä ihmisiä. Kun etenin urallani, monimuotoisuus alkoi kuitenkin vähentyä.”

Andersonin mielestä monimuotoinen yhteisö ei palvele pelkästään pelialan hyvinvointia – se synnyttää myös paremmin suunniteltuja ja monipuolisempia pelejä.

”Yksi syy, jonka vuoksi ihmiset rakastivat Monument Valleyta, oli se, että otimme vaikutteita kaikkialta maailmasta. Monet innostuivat samaan tapaan esimerkiksi Marvelin Black Pantherista, joka ammensi inspiraatiota perinteisestä afrikkalaisesta kuvastosta. Kaikki elokuvan puvustuksesta visuaalisiin tehosteisiin oli virkistävän uuden tuntuista. Jos useampi kehittäjä ajattelisi samalla tavalla, pääsisimme nauttimaan upeista uusista kokemuksista.”

Lähestymistapa on vahvasti läsnä Monument Valley 2:ssa. Menestyspelin jatko-osa tutkiskelee eron, uudelleen kohtaamisen ja kasvun teemoja. Andersonin mukaan vaikutteita on otettu sieltä sun täältä. Esimerkiksi Sunken City ‑osion leijuvat linnat ovat saaneet innoitusta Nicki Minajin Super Bass ‑musiikkivideon sähköisestä väripaletista. Kun taas Chapter V: The Archipelagon ‑osion pinkin ja sinivihreän sävyt ovat peräisin RuPaul’s Drag Racesta tutun Kim Chin ominaistyylistä.

Myös studion ensimmäinen Apple Arcade ‑julkaisu käsittelee globaalisti merkittäviä teemoja. Alba: A Wildlife Adventure kertoo nuoresta matkalaisesta, joka lähtee tutkimaan (ja lopulta hoitamaan) Välimerellä sijaitsevaa saarta. Peli huokuu espanjalaista tunnelmaa, joka on lähtöisin game director David Fernández-Huertalta. Valenciassa syntynyt Fernández-Huerta pyrki luomaan peliin samanlaisen tunnelman, jonka hän muistaa isovanhempiensa luona lapsena viettämistään kesistä.

Andersonin omistautuminen monimuotoisuudelle koskettaa koko pelialaa. Hän oli mukana perustamassa voittoa tavoittelematonta POC in Play ‑järjestöä Lontoossa vuonna 2019. Järjestö pyrkii toimimaan tukiverkostona konsoli-, PC- ja mobiilipelien parissa työskenteleville etnisiltä taustoiltaan moninaisille henkilöille.

”Asiat alkoivat edetä nopeasti heti perustamisen jälkeen”, hän kertoo. ”Monet luovalla alalla työskentelevät mustat kertoivat, että he luulivat olevansa ainoita alallaan. Järjestön ansiosta he tajusivat, että alalla oli muitakin heidän kaltaisiaan.”

POC in Playlla on ollut valtavan suuri vaikutus pelialaan. Järjestö on koonnut Yhdysvalloissa vietettävän Black History Monthin kunniaksi listan sadasta pelistä, jotka ovat teknologia-alalla työskentelevien eritaustaisten kehittäjien, suunnittelijoiden, kirjoittajien, journalistien ja tekijöiden käsialaa. Mukana ovat esimerkiksi lasten Hopster-apin suunnittelupäällikkö Dean Jackson, Nintendon entinen toimitusjohtaja Reggie Fils-Aimé sekä valtavan suositun pelin Reigns: Beyond parissa työskennellyt narrative director Xalavier Nelson Jr.

Anderson tietää, ettei peliteollisuus muutu monimuotoisemmaksi yhdessä yössä, mutta hän aikoo jatkaa asiansa edistämistä määrätietoisesti. Aivan kuten Monument Valley 2:ssa, polku huipulle löytyy lopulta, kunhan jaksat jatkaa etsimistä. Polku on myös helpompi löytää, jos joku odottaa sinua huipulla.

”Et voi olla jotain, mitä et voi nähdä”, Anderson toteaa. ”Olisi uskomattoman hienoa, jos joku nuori tyttö voisi ottaa minusta mallia ja sanoa: ’minäkin voisin olla isona tuossa’.”